Urheiluvammat

 

Urheiluun ja liikuntaan liittyy aina vammautumisen riski. Vammat voivat olla äkillisiä ja tapaturmaisia, mutta myös pidemmän ajan kuluessa syntyviä rasitusvammoja. Useimmiten vammautuminen tapahtuu suorituksen loppupuolella, kun lihakset ovat jo väsyneet ja koordinaatiokyky heikkenee. Rasitusvamma vaatii pidemmän ajanjakson syntyäkseen, jossa rasitus ylittää kudosten kuormituslujuuden nopeammin kuin keho ennättää korjata vauriota. Vaurioenergia vaikuttaa suoraan kudosvaurion laajuuteen. Tämä vuoksi on vammautumisen tapahduttua hyvä yrittää palauttaa mieleen vamman syntymekanismi.

Kaikki eri kudokset voivat vammautua. Yleisimpiä ovat lihas-, nivelside-, jänne- ja luuvammat. Vakavammissa vammoissa myös hermot ja verisuonet voivat vaurioitua. Tavallisimpia urheiluun liittyviä vammoja ovat nilkan ja polven nivelsidevammat, akilles- ja polvilumpiojänteiden vammat sekä reisilihasvammat. Rasitusvammoista tavallisimpia ovat jalkaterän ja säären luu- ja jännevauriot sekä lisääntyvissä määrin selän rasitusvammat. Kontaktilajeissa ja yläraajoja kuormittavissa lajeissa esiintyy usein olkapään vammoja. Tässä alla muutama tavallisimmista vammoista esiteltyinä.

Jalkaterän rasitusmurtumat

Jalkaterän rasitusmurtumat ovat yleisiä lajeissa kuten yleisurheilu, jalkapallo, koripallo ja salibandy. Näissä lajeissa on tyypillisesti toistuvaa kovaa kuormitusta juosten ja hyppien. Pitkittynyt kipu jalkaterän ja nilkan alueella voi olla rasitusmurtuma tai sen alku ja olisi hyvä tutkituttaa urheiluvammoihin perehtyneellä lääkärillä. Usein diagnoosiin pääsemiseksi tarvitaan kuvantamistutkimuksia, joista magneettikuvaus on ensisijainen. Hoito on useimmiten lepo ja kuntouttava harjoittelu, mutta joskus kyseeseen voi tulla myös leikkaushoito.

Akillesvammat

Akillesvaivoja esiintyy laajalti eri urheilulajeissa. Useimmiten kivut johtuvat rasituksen määrän tai tehon lisääntymisestä liian nopeasti. Jänne ei ennätä vahvistua samassa tahdissa. Syntyy ylirasitusvamma pienten toistuvien mikrorepeämien seurauksena. Jänne turpoaa ja kipeytyy. Tässä tilanteessa on hyvä poissulkea äkilliset laajemmat joko osittaiset tai totaaliset jännerepeämät urheilulääkärin toimesta. Jälleen magneettikuvaus antaa luotettavan kuvan vaurion laajuudesta. Rasitusvammoissa selvitään yleensä kuormituksen keventämisellä ja oikeanlaisen vahvistavan harjoittelun avulla oireettomiksi. Repeämissä hoito on urheilijalla ja liikunnallisella ihmisellä useimmiten leikkaushoito.

Lihasvammat

Reisilihasvamma on tyypillinen räjähtävien juoksulajien vamma. Pikajuoksijan ja jalkapalloilijan reisivamma sijoittuu yleensä takareiteen. Takareisivamma on usein seurausta takareiden suhteellisesta heikkoudesta etureiteen verrattuna. Reiden lähentäjien vammat ovat yleisiä palloilulajeissa ja keihäänheitossa.  Lihas voi vammautua kiinnityskohdastaan luussa tai keskemmältä lihaksesta. Kiinnityskohtien vammat ovat usein hitaammin paranevia ja vaativat joskus leikkaushoitoakin. Lihasrepeämä tarvitsee harvoin leikkaushoitoa. Hoitona on kuntouttava harjoittelu, joka tähtää arpialueen rasituksen siedon parantamiseen, lihasvoiman ja lihaksen venyvyyden palauttamiseen ennalleen, mielellään jopa paremmaksi kuin ennen vammaa. Tyypillinen leikattava lihaksen kiinnityskohdan repeämä on reiden takaosan yläkiinnityksen irtoaminen istuinkyhmystä. Tämä vamma ei parane ilman jänteen takaisin kiinnittämistä luuhun.

 

Selän rasitusvammat

Selkä rasittuu käytännössä kaikissa liikkumismuodoissa. Etenkin kasvuiässä

kehittyvä ranka on herkkä rasitusvammoille. Tyypillinen kasvuikäisen tai nuoren

urheilijan selkäkivun syy on lannenikaman takakaaren rasitusvamma. Magneettikuvassa

vamma näkyy luun sisäisenä turvotuksena rasituksen merkkinä. Pahimmillaan vamma

etenee murtumaksi asti. Tällöin lepo- ja kuntouttava harjoitusjakso voi venyä jopa

puoleksi vuodeksi. Tilanteen arviointiin tarvitaan yleensä magneettikuva ja joskus myös

tietokonetomografia. Selässä esiintyy myös runsaasti kiputiloja, jotka aiheutuvat lihasten

ja välilevyjen kivuista. Nämä ovat useimmiten levolla ohimeneviä. Selkäkipujen hoidossa oikeanlainen harjoittelu on vaivojen ehkäisyssä keskeistä.

 

Penikkatauti

Penikkatauti on säären kiputila, jossa rasituksessa tulee jopa voimakas kipu säären sisäsyrjälle. Tähän liittyy sääriluun sisäsyrjän ”möykkyisyys”. Näitä joskus hierotaan auki, mutta siitä ei liene hyötyä. Rasituksen kevennys, kylmähoidot, pohkeiden huoltavat harjoitteet ja lihaskireyden vähentäminen kuuluvat penikkataudin hoitoon. Tietyillä plyometrisillä harjoitteilla on tutkimuksissa saatu lupaavia tuloksia penikkataudin hoidossa. Pahimmissa tapauksissa lihaskalvojen avaamisella leikkauksella saadaan hyvä helpotus vaivaan.